Eurovaalit, brexit, populismin nousu… Euroopan unioni on viime aikoina herättänyt voimakkaita tunteita, puolesta ja vastaan. Euroopan kasvun ja kilpailukyvyn kannalta on tärkeää edistää sisämarkkinoiden toimintaa, erityisesti kehittämällä palvelumarkkinoita. Digitalisaation tuomat muutokset ja mahdollisuudet on huomioitava aiempaa paremmin ja EU:n on pyrittävä kohti globaalia johtajuutta digitaloudessa.
– EU:n suurin kasvupotentiaali löytyy palvelusektorilta. Tämä potentiaali on hyödynnettävä, jotta Euroopassa onnistuttaisiin saamaan aikaan kasvua ja luomaan uusia työpaikkoja, Paltan elinkeinopolitiikan asiantuntija Jari Konttinen toteaa.
Palveluiden sisämarkkinoista ei Suomessa puhuta kovinaan paljon. Unionin ystäville EU:n peruskivi, neljä perusvapautta, ovat tuttuja: tavaroiden, palvelujen, henkilöiden ja pääomien tulee liikkua unionissa vapaasti. Palvelujen vapaa liikkuvuus on kuitenkin perusvapauksista se, joka on käytännössä toteutunut huonoiten. Tähän ovat vaikuttaneet monet seikat, kuten palvelujen monimutkaisempi luonne esimerkiksi tavaroihin verrattuna.
Digitalisaatio on muuttanut palveluvientiä
Tavaroiden rajat ylittävässä kaupassa tavarat itsessään ovat viennin kohteena, kun taas palveluviennissä palveluntarjoajan henkilökuntineen, laitteineen tai tarvikkeineen on useimmiten ylitettävä valtioiden rajat. Pohjoismaisen toimijan on usein hidasta ja vaikeaa alkaa toimia vaikkapa Saksassa tai Ranskassa, koska joka maassa vastassa on oma kansallinen sääntely, vaikka liiketoiminta olisikin digitaalista.
– Noin 10 vuotta sitten EU sai valmiiksi palveludirektiivin, jonka tarkoitus oli edistää palveluiden vapaata liikkumista EU:ssa, Jari Konttinen kuvailee. Toisin kuitenkin kävi, sillä direktiivi jäi torsoksi ja siitä neuvoteltiin ulos keskeisiä palvelutoimialoja. Samanaikaisesti palvelu, joka yhdessä jäsenvaltiossa on katsottu direktiivin soveltamisalaan kuuluvaksi, on toisessa jäsenvaltiossa katsottu jäävän sen ulkopuolelle.
Digitalisaation myötä myös palvelusektori ja ajatuksemme palveluista on muuttunut.
Palveludirektiivin laatimisen aikaan ei ollut digipalveluja vaan palvelusektori ymmärrettiin ainoastaan perinteisinä, paikkaan sidottuina palveluina. Digitalisaation myötä myös palvelusektori ja ajatuksemme palveluista on muuttunut, Konttinen sanoo. Esimerkiksi voit tilata yhdellä sovelluksella Uber-kyytejä missä kaupungissa tahansa, missä palvelu on käytössä. Asiantuntijapalveluja on saatavilla digitaalisilta alustoilla, joissa tekijät voivat sijaita missä maassa tahansa.
Ammateissa on eroja – ainakin EU:ssa
Yksi esimerkki sisämarkkinoiden käytännön haasteista on ammattityön tekemiseen tai yrittämiseen liittyvät esteet. Ammattipätevyyden tunnustamisessa voi olla suuria eroja maiden välillä tai hyväksymisprosessit voivat olla erittäin hitaita. Itävallassa esimerkiksi valokuvaajan ammattitutkinto on säännelty. Tätä ohjaillaan ns. ammattipätevyysdirektiivillä, mutta harmonisointi ei ole kovin tehokasta. Komission viime vuonna käynnistämä ammattipätevyysdirektiivin kohdistuva rikkomusmenettely kohdistui 24 EU-maahan.
Kansalliset esteet ja vaatimukset yritystoiminnalle voivat vaihdella maiden välillä paljon.
– Kansalliset esteet ja vaatimukset yritystoiminnalle voivat vaihdella maiden välillä paljon. Voi olla esimerkiksi vaade, että yrityksen pitää olla jonkun järjestön, killan tai kauppakamarin jäsen, jotta voi harjoittaa liiketoimintaa, Jari Konttinen kuvailee. Näin toimitaan esimerkiksi arkkitehtipalvelujen osalta Saksassa.
Toinen esimerkki EU-näkökulmasta haasteellisesta palvelutoimialasta on liikenne. Liikenne on EU-alueella isossa roolissa, mutta vielä niin maantieliikenteessä kuin rautatieliikenteessä ollaan varsin kaukana yhtenäisestä sisämarkkinasta. Suomessa on luotu myös omia sääntöjä, kuten tilaajavastuulaki, joka asettaa kuljetusyrityksille muita maita tiukempia velvoitteita. Toimimaton logistiikka näkyy kuluttajalle vähittäiskaupan ja sähköisen kaupankäynnin puutteellisuutena.
Mahdoton tehtävä, vai onko?
Käytännössä toimivan sisämarkkinan luominen näyttäytyy valtavana EU-lainsäädäntöhankkeena. Tunnetusti elinkeinoelämä suhtautuu isoihin lainsäädäntöhankkeisiin varautuneesti – yhteisen lainsäädännön rakentamisen ohella voidaan samalla luoda uusia esteitä sujuvalle liiketoiminnalle. Lähtökohtaisesti Suomen pienenä vientivetoisena ja digitaalisesti kehittyneenä maana tulisi hyötyisi palveluiden sisämarkkinoista.
Sisämarkkinoiden kehittäminen on EU:n agendalla nyt ja jatkossa. Uuden komission tulisikin ottaa tehtäväkseen toteuttaa perusteellinen toimialakohtainen selvitys palveluiden sisämarkkinoiden tilasta, jonka pohjalta hahmotetaan eurooppalainen lähestymistapa digitaaliseen palvelutalouteen kansalliset esteet ylittäen.
– Liikkeelle voidaan lähteä vaikka EU-kielellä ”business services” eli esim. IT-, arkkitehti- ja insinööripalveluista yms, jotka. kattavat n. 11 % EU:n bkt:sta. Kyseessä ei siis ole mikään vähäinen kakku, Paltan Konttinen toteaa.
Lisätietoja:
