Tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara on antanut tänään selvityksen palkka-avoimuudesta. Selvityksessä annetaan ymmärtää, että palkkatietojen laajempi julkisuus kaventaisi sukupuolten välisiä palkkaeroja. Keskeinen syy sukupuolten välisiin palkkaeroihin ei ole kuitenkaan se, että tietoa palkoista ei ole riittävästi saatavilla tai palkkasyrjintä vaan sukupuolittuneet työmarkkinarakenteet.

Syyt naisten ja miesten keskiansioihin perustuvaan palkkaeroon ovat rakenteellisia: naiset ja miehet tekevät erilaisia ura-, ala- ja elämänvalintoja, joiden seurauksena he päätyvät eri toimialoille ja erilaisiin tehtäviin. Palkka-avoimuudella ei ratkaista tätä suomalaisille työmarkkinoille tyypillistä rakenteellista ilmiötä (segregaatio). Muutokset työmarkkinoilla ovat hitaita eikä sukupuolittuneen käyttäytymisen muuttaminen tapahdu hetkessä. Selvityksen tarvetta on perusteltu sukupuolten välisen palkkaeron kaventamisella.  Tästä näkökulmasta on erikoista, että tasa-arvovaltuutettu ei pureudu palkkaeron todellisiin syihin eli segregaatioon.

Toimenpidesuosituksia perustellaan kansainvälisillä ja EU-velvoitteilla. EU-oikeus ei kuitenkaan velvoita avaamaan palkkatietoja työpaikoilla. Trendi on itse asiassa päinvastainen: yksittäisen henkilön tietoja on viime vuosina pyritty suojaamaan aiempaa enemmän. Vaatimukset palkka-avoimuuden lisäämisestä ovat EU:n uuden tietosuojalainsäädännönkin näkökulmasta vähintäänkin kyseenalaisia.

Tasa-arvolaissa on vuosia ollut keinoja varmistua siitä, että samapalkkaperiaate toteutuu. Keinoja ovat muun muassa työnantajan yleinen velvoite edistää tasa-arvoa, laatia tasa-arvosuunnitelma ja siihen sisältyvä palkkakartoitus ja palkkakartoituksen käsitteleminen henkilöstön edustajien kanssa. Lisäksi lainsäädännössä on vahvistettu syrjintäepäilytilanteissa henkilöstön edustajan tiedonsaantioikeus yksittäisen henkilön (ns. verrokkihenkilön) palkkatiedoista tämän suostumuksella tai tasa-arvovaltuutetun kautta, mikäli tietoja ei muuten saada. Kuten selvityksessäkin todetaan, henkilöstön edustajilla on usein myös työehtosopimusten kautta oikeus saada palkkatietoja edustamistaan henkilöistä ja tarvittaessa myös yksittäisen henkilön palkkatiedot avustaessaan tätä esim. palkkaerimielisyysasiassa.

Selvityksessä todetaan, että tasa-arvovaltuutetulle tulleita palkkasyrjintää koskevia yhteydenottoja on ollut vain joitakin kymmeniä viime vuosina ja palkkasyrjintää koskevaa oikeuskäytäntöä on vähän. Oikea johtopäätös tästä pitäisikin olla, että palkkasyrjintä ei ole ongelma suomalaisessa työelämässä. Ehdotetut keinot kohdistuvat väärään osoitteeseen eikä selvityksessä pystytä osoittamaan sitä, miksi yksittäisten henkilöiden palkkojen nykyistä laajempi julkisuus olisi tarpeen samapalkkaperiaatteen toteuttamiseksi.

Tasa-arvovaltuutettu esittää myös palkkatietämykseen liittyviä suosituksia työnantajille. Tutkimusten perusteella työntekijöiden tietämys siitä, mistä oma palkka muodostuu, on usein heikko. Palkkaus voidaan kokea epäoikeudenmukaisena, jos ei tunneta palkkauksen perusteita tai yrityksen palkkapolitiikkaa. Valtuutettu esittää tähän lääkkeeksi joitakin toteuttamiskelpoisia ajatuksia, kuten esimerkiksi perehdyttäminen yrityksen palkkausjärjestelmään työhönoton yhteydessä ja työsuhteen aikana sekä miten toimimalla työntekijä voi vaikuttaa omaan palkkaansa.

 

Mahdollisia jatkotoimia harkittaessa tulisi pureutua sukupuolten palkkaeron todellisiin syihin käytettävissä olevan työelämää ja koulutusvalintoja koskevan ajantasaisen tiedon pohjalta.

 

Lisätietoja

Työmarkkinapäällikkö Anu Sajavaara, Palta, p. 040 705 0939, anu.sajavaara@palta.fi 

Työmarkkinapäällikkö Minna Etu-Seppälä, Palta, p. 040 778 0182, minna.etu-seppala@palta.fi