Palveluiden tuottavuus on Suomessa kehittynyt heikommin kuin keskeisissä kilpailijamaissa, esimerkiksi Ruotsissa. Tuottavuuspotentiaalia löytyy, mutta sen valjastaminen edellyttää muun muassa oikeasuuntaista elinkeinopolitiikkaa, Paltan pääekonomisti Martti Pykäri bloggaa.
Työn tuottavuus tarkoittaa sitä, kuinka paljon saadaan aikaan suhteessa työaikaan. Tuottavuus lasketaan yksinkertaisesti jakamalla tuotos tai arvonlisä työtunneilla.
Talous kasvaa, kun töitä tehdään enemmän tai kun töitä tehdään fiksummin, siis tuottavammin. Pitkällä aikavälillä talouskasvu ja siten elintason nousu perustuvat työn tuottavuuden kasvuun. Tuottavuuskehitys on kuitenkin ollut jo pitkään Suomessa vaisua.
Vielä 1990-luvulla ja aina vuoteen 2007 asti Suomi kuroi tuottavuudessa kiinni kansainvälistä eturintamaa, käytännössä Yhdysvaltoja. Sittemmin kehitys on ollut vaisua. Tuottavuuden kasvu on hidastunut muuallakin, mutta Suomessa tuottavuuden taso on jämähtänyt noin 75 prosenttiin suhteessa eturintamaan.
Matti Pohjola kiteytti kupletin juonen viime kevään raportissaan, ”Se tuotanto, joka meillä tehdään kymmenessä päivässä, saadaan Ruotsissa ja Saksassa aikaan yhdeksässä.”
Tuottavuuden heikko kehitys on yllättänyt myös talousennustajat. Viime vuosikymmenellä Suomen tuottavuuskehitys on jäänyt järjestelmällisesti alle ennusteiden.
Tuottavuuskeskustelussa esiin ovat nousseet erityisesti palvelut. Syynä on muun muassa se, että palveluiden osuus taloudesta on kasvanut viime vuosikymmeninä, minkä seurauksena niiden merkitys myös koko talouden tuottavuuskehityksen kannalta on entistä keskeisempi.
Suomessa yksityisten palveluiden ja kaupan osuus taloudesta on kasvanut noin 50 prosenttiin, samalla kun koko teollisuuden osuus on laskenut 20 prosenttiin. Ruotsissa palveluiden osuus on noin kolme prosenttia suurempi ja Yhdysvalloissa lähes 70 prosenttia.
Palveluiden korkea osuus ei itsessään ole este tuottavuuden kasvulle, ja esimerkiksi digitaalisilla palveluilla moni asia voidaan tehdä fiksummin ja siten tuottavammin. Palveluiden tuottavuus on meillä vain kehittynyt heikommin kuin esimerkiksi Ruotsissa.
Esimerkiksi OECD:n katsaus aiheesta “Can productivity still grow in service-based economies?” on kuitenkin verrattain toiveikas. Teknologinen kehitys mahdollistaa tuottavuuden parantamisen laajasti eri palveluissa. Kaikki palvelualat digitalisoituvat ja voivat hyödyntää uutta teknologiaa.
Tämä vaatii kuitenkin muun muassa investointeja. Pohjolan raportissa kiinnitettiinkin huomiota erityisesti siihen, että Ruotsiin verrattuna Suomessa on investoitu huomattavan vähän ICT:hen ja aineettomaan pääomaan.
Palvelualojen tuottavuuspotentiaalin valjastaminen edellyttääkin OECD:n mukaan muun muassa oikeasuuntaista elinkeinopolitiikkaa, joka tukee uusien teknologioiden tehokasta käyttöönottoa, sekä palvelualojen kilpailua, kansainvälistymistä ja kasvua.
Tuottavuuslautankunta, joka on valtiovarainministeriön yhteydessä toimiva itsenäinen asiantuntijaelin, korostikin syyskuun lopun raportissaan sitä, että Suomesta näyttää puuttuvan erityisesti suuria, korkean tuottavuuden palveluyrityksiä.
Mistä siis kiikastaa? Ainakin jotain länsinaapurissa Ruotsissa tehdään paremmin.
Vaikka lyhyellä aikavälillä on tärkeintä turvata talouden hintakilpailukyky, jatkossa on myös kiinnitettävä entistä enemmän huomiota pitkän aikavälin rakenteelliseen kasvukilpailukykyyn – erityisesti palveluissa.
